keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Oletko sinäkin pinkkaaja?

Erään illallisen loppumetreillä yksi pöytäseurueemme jäsenistä tekee yllättävän paljastuksen. Hän tunnustaa, että häntä ärsyttää yli kaiken puolisonsa tapa kerätä paperipinoja ympäri taloa.

- Miksi niistä ei edes siivotessa pääse eroon? Mitä järkeä on siirrellä papereita pinoista toiseen, hän kysyy.

Mieheni katsoo häntä myötätuntoinen ilme kasvoillaan. Hän tietää mistä on kyse, sillä hänkin on naimisissa pinkkaajan kanssa.

Pinkkaajien kotona on siellä täällä erilaisia tärkeiden ja vähemmän tärkeiden papereiden pinoja. Toisin kuin mapittaja, pinkkaaja arkistoi paperit pinoihin ja parhaina päivinä korkeintaan muovitaskuihin. Siivouspäivänä pinot pienenevät ja ryhdistyvät, mutta eivät koskaan häviä.

Kerran vuodessa, yleensä syksyisin, pinkkaaja yrittää tehdä elämänmuutoksen. Päättäväisesti hän käy ostamassa kauniita ja ryhdikkäitä mappeja. Valitettavasti hyvistä aikomuksista huolimatta paperit eivät koskaan päädy mappeihin vaan kataoavat pikkuhiljaa perheen mapittajien tarpeisiin.

Amerikassa pinkkaajan elämä on entistä haasteellisempaa. Posti tuo päivittäin laskuja, tarjouslehtiä, kirjeitä virastoista ja kutsuja paikallisista yhdistyksistä. Myös lapset kantavat kotiin nipuittain tiedotteita ja lomakkeita koulusta ja harrastuksista. Turhat päätyvät paperinkeräykseen, mutta toimenpiteitä vaativat paperit jäävät pinoihin odottamaan sopivaa hetkeä.

Työpaikoilla pinkkaajat tunnistaa heti. Heidän työpisteensä on paperipinojen peittämä. Monet yrittävät ylläpitää mainettaan väittämällä, että he tietävät tismalleen missä pinossa ja ja missä kohdassa mikäkin paperi on. Se on silkkaa huijausta.

Pinkkaajan painajainen on lapsi, joka viisi minuuttia ennen kouluunlähtöä pyytää sitä viime viikolla allekirjoitettavaksi antamaansa paperia. Ulospäin pinkkaaja voi näyttää tyyneltä, mutta sisällä velloo paniikki. Aika, jonka pinkkaaja kuluttaa tärkeiden papereiden etsimiseen ja paperikasojen läpikäymiseen vie varmasti kuukausia ellei vuosia hänen elämästään.

Illallisseurueessamme ystävämme tunnustus kirvoittaa naurut. Hänen puolisonsakin nauraa ja kohauttelee olkapäitään. Ehkä parisuhteissa on vakavampiakin ongelmia. 

Seuraavana päivänä käyn lasten kanssa ostamassa koulutarvikkeita paikallisesta paperikaupasta. Ostan samalla pari kaunista mappia. Syksy on jälleen tullut.