sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Luottavaisin mielin

Tyttäreni istuu hiljaa ruokapöydässä.
- Äiti, tämä on juuri se mitä en halunnut. Ensin jouduin jättämään ystäväni Suomessa ja nyt taas sama tapahtuu uudelleen, hän sanoo ääni särkyen.

Kurkkuani kuristaa ja räpyttelen itsekin kyyneleitä silmistäni. Meillä kummallakin on tuoreessa muistissa se ensimmäinen vuosi, kun muutimme uuteen maahan. Ulkopuolisuus, jota lapsemme tunsivat, kun heillä ei ollut vielä uusia kavereita ja yksinäisyys, kun he seurasivat täältä Suomen ystävien tekemisiä.

Siitä on nyt aikaa, mutta en ole uhohtanut omaa avuttomuuttani. Vanhempana en voinut kiirehtiä lasteni ystävystymistä, enkä korvata kavereita. Monta kertaa mietin muuttomme järkevyyttä ja seurauksia. Itse nautin sapattivapaasta, mutta joutuivatko lapsemme maksamaan liian kovan hinnan.

Ja nyt olemme jälleen samassa tilanteessa. Kahden ja puolen vuoden Amerikan matka on päättymässä ja paluu Suomeen on edessä. Juuri nyt, kun lapset ovat vihdoin sopeutuneet uuteen maahan ja kulttuuriin. Juuri, kun eteinen on taas täynnä nuorison erikokoisia tennareita, yläkerrasta kuuluu iloista naurua ja joudumme jälleen tappelemaan kotiintuloajoista.

Mutta en halua antaa huolelle valtaa. Haluan uskoa, että kokemuksemme on ollut kaiken tämän vaivan arvoista. Ulkomailta hankittu elämänkokemus auttaa lapsiamme katsomaan maailmaa hieman avarammasta näkökulmasta. Täältä hankittu osaaminen, ystävät ja muistot ovat rikkautta, josta voi ammentaa koko loppuelämän.

On katsottava eteen päin luottavaisin mielin. Ja miksi en katsoisi. Lasteni ihanat Suomen ystävät ovat olleet etäisyydestä huolimatta lasteni tukena koko ajan. He ovat käyneet täällä ja ottaneet lapseni avosylin vastaan joka kerran, kun olemme vierailleet Suomessa. Tiedän, että heihin voi luottaa nytkin.

Ja tärkeintä kaikista on se, että luotan omiin lapsiini. Tämä muuttomatka on opettanut minulle ennen kaikkea sen, että sisukkaat lapseni kyllä pärjäävät elämässä, vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Mitä muuta äiti voi toivoa.

Amerikan siskokset

Friends forever

Tupa täynnä