Mieleen on jäänyt tarina viisihenkisestä perheestä, joka kielitaito-ongelmiin vedoten antoi isäntäperheen hoitaa koko viikon turistikäyntien ja ruokailujen järjestelyt, mukaanlukien myös kaiken maksamisen. Vierailun viimeisinä päivinä isännän hampaiden kirskuttelu kuului jo postilaatikolle asti. Ikimuistoinen ilme oli myös sillä koulun pihalla tapaamallani äidillä, jonka etelä-eurooppalainen anoppi oli tullut auttamaan miniäänsä kolmeksi kuukaudeksi.
Itse olen ollut onnekas. Vieraani ovat olleet toivottuja, huomaavaisia ja omatoimisia. Parhaat ovatkin sellaisia, jotka tietävät, mitä matkaltaan haluavat. Eräs ystäväni osuvasti totesikin, etta hän rakastaa vieraita, jotka kertovat rohkeasti mitä he haluavat syodä.
Enemmänkin minulla on ollut opettelemista emäntanä olemisessa. Alussa otin vieraiden tulon aivan liian vakavasti. Oli tarve näyttää, että uraäidistä on tullut loistava kodin hengetär. Vieraita odotti hymyilevä emäntä, kiiltävät kaakelit ja sileät lakanat. Ydinperhe-elämään tottuneena minulle ei myöskään ollut heti helppoa sopeutua siihen, että joku asui luonamme.
Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut ottamaan rennommin. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja meillä majailevat saavat kernaasti osallistua arjen puuhiin. Enää en tunne huonoa omaatuntoa, jos jätän vieraat yksin omien menojeni takia. Vieraat ovat lämpimästi tervetulleita, mutta talo elää tavallaan.
Näin ennen joulua haluan lähettää erityisen lämpimiä ajatuksia kaikille niille, jotka tänä jouluna vastaanottavat vieraita tai matkaavat itse vieraaksi. Me vietämme tällä kertaa erilaista joulua ja matkaamme auringon lämpöön. Mutta päivitellään, kun taas ensi vuonna tavataan!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!
