Pelottava murhaaja katsoo minua suoraan silmiin. Onneksi hän on vain kuva päivän lehdessä ja oikea roisto odottaa sellissä kuolemantuomiota. Rikosjuttu on herättänyt paljon huomiota ja nyt media on seurannut tiukasti oikeudenkäyntiä. Yrityksistäni huolimatta en ole pystynyt välttämään jutun kammottavia yksityiskohtia. Katson miestä uudelleen ja tunnen syvää helpotusta tuomiosta. Oikeus on voittanut. Sitten kavahdan omia ajatuksiani. Olenhan aina ollut ehdoton kuolemantuomion vastustaja.
Muutama päivä myöhemmin mieheni tulee töistä kotiin innostuksesta puhisten. Hän ehdottaa vuosi sitten hankitun auton myymistä ja vaihtamista toiseen. Hän on selvittänyt, että täällä saisimme leasing-autoksi Porsche Panameran samalla hinnalla kuin Suomessa saimme Mitsubishin.
Katson ulkona naapurin Lexusten vieressä nököttäviä autojamme ja melkein innostun, mutta sitten muistan, että emmehän me ole koskaan olleet autoihmisiä. Meillä ei ole koskaan ollut hienoja autoja vaan pääasia on ollut, että ne ovat turvallisia ja niillä pääsee perille.
Mitä meille onkaan tapahtumassa? Tottahan on, että ihminen on sopeutuvainen laumaeläin, mutta voivatko asenteet ja jopa arvot muuttua jo vuodessa.
Tyttäreni tulee keittiöön. Hän on teini-ikäiselle tyypilliseen tapaan omissa maailmoissaan. Kysyn häneltä, onko hän muuttunut tai muuttanut ajattelutapaansa täällä ollessamme. Hetken mietittyään hän kertoo muuttaneensa suhtautumistaan kouluun. Hieman nolona hän tunnustaa, että hänestä on kyllä tullut aika hikke. Täällä se vaan on niin cool olla hyvä koulussa.
Perheemme siis sopeutuu hyvässä ja pahassa, mutta onko jotain sellaista suomalaista, jonka säilyttämiseksi tulee taistella.
Ensimmäisenä mieleeni tulee tietenkin suomenkieli. Varsinkin nuorimmaisen kohdalla äidinkielentaito heikkenee koko ajan. Tunnustan, että olen turvautunut jopa lahjontaan saadakseni hänet lukemaan suomenkielisiä kirjoja.
Tyttäreni miettii hetken ja mainitsee kulttuurin. Hän haluaa tehdä töitä sen eteen, että pysyy perillä siitä, mistä nuoret Suomessa puhuvat, mitä musiikkia he kuuntelevat ja mille jutuille he nauravat. Hän lukee säännöllisesti nuorten nettisivustojen keskusteluja.
Ehkä tästä samasta syystä itse seuraan suomalaisia tiedotusvälineitä ja luen Suomi-vieraiden tuomia kirjoja ja naistenlehtiä. Jonkinlaisesta kotimaankaipuusta kai kertoo sekin, että olen katsonut netistä myös linnanjuhlat ja euroviisulaulukilpailun karsinnat.
On aika lähteä ruokakauppaan. Hylkään ajatuksen amerikkalaisesta helposta einesillallisesta ja päätän laittaa ruuaksi suomalaista terveellistä kalasoppaa.
Tässä voisi olla kaksi Porsche Panameraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti