Lastuna lainehilla

Jälkikäteen ajateltuna lähtömme maailmalle oli yllättävän helppoa. Toki moni asia tuolloin myös huoletti. Mietin miten lapset sopeutuvat uuteen maahaan, iskeekö kamala koti-ikävä, viihdynkö kotona, tai otammeko taloudellisesti liian suuren riskin. Kaikki nämä ja kymmenen muuta kysymystä risteilivät tuolloin villisti päässäni. Halumme lähteä oli kuitenkin kaikkia huolenaiheita suurempi, joten emme murehtineet liikoja. Innostuneena pakkasimme tavaramme ja muutimme pois Suomesta.

Ensimmäinen vuosi meni meidän vanhempien osalta suhteellisen kivuttomasti. Kaikki oli uutta ja innostavaa. Mieheni viihtyi uudessa työympäristössään, tekemistä riitti ja minulle kotona oleminen oli monen työvuoden jälkeen mukavaa vaihtelua.

Lapsilla taas oli huomattavasti rankempaa. Uuden maan kulttuuriin, kieleen ja koulumaailmaan sopeutuminen ei tapahtunut kivuttomasti. Ikävä Suomeen oli toisinaan kova ja koulunkäynti raskasta. Vasta nyt kevään myötä tuntuu siltä, että he ovat löytäneet täällä paikkansa ja saaneet hyviä uusia ystäviä. Kotimme eteisessä on iltapäiväisin vanhaan tuttuun tapaan korkea kasa kavereiden kenkiä.

Lapset siis sopeutuvat samaan aikaan, kun meidän vanhempien pitäisi osata jo päättää jatkosta. Jäämmekö vai palaammeko Suomeen? En ollut varautunut siihen, että tämän päätöksen tekeminen on paljon vaikeampaa kuin päätöksen tekeminen lähtemisestä.

Viihdymme hyvin, mutta epävarmuus tulevaisuudesta on lisääntynyt. Suomen kotimme vuokralaiset lähtivät yllättäen, vuokrasopimuksemme täällä on päättymässä, mieheni työpaikalla puhaltavat rajut muutoksen tuulet ja myös oma opintovapaani loppuu pian. Monta järkisyytä puhuu paluun puolesta.

Silti se ei tunnu oikealta päätökseltä. Haluamme vielä vähän lisää aikaa oppia tuntemaan tätä valtavaa maata ja sen kulttuuria. Mutta ennen kaikkea haluamme tarjota lapsille täällä sellaisen vuoden, että he eivät enää tunne itseään aivan ulkopuolisiksi. Haluamme, että heidän ei tarvitse heti luopua siitä, mitä he ovat vaivalla vuoden ajan rakentaneet. Haluamme, että he voivat tehdä ystävien kanssa suunnitelmia seuraavalle vuodelle, palata tuttuun kouluun kesäloman jälkeen ja tuntea olonsa vihdoin kotoisaksi.

Päätämme jäädä, vaikka se tarkoittaakin paljon suuremman riskin ottamista kuin lähteminen aikanaan.