torstai 22. maaliskuuta 2012

Huono potilas

Tuntuu, että vasta nyt kahden vuoden jälkeen olen päässyt kärryille tästä amerikkalaisesta terveydenhuollosta. Täytyy toki myöntää, että tarkastelen sitä hyvin etuoikeutetusta näkökulmasta. Perheellämme on mieheni työnantajan puolesta erittäin kattava terveysvakuutus.

Lasten lääkäritarkastukset ovat tulleet alusta lähtien tutuksi. Heidän tulee käydä lääkärissä vuosittain, jotta he saavat urheiluharrastusten vaatiman todistuksen. Mutta vuositarkastusta odotetaan myös aikuisilta.

Kahden vuoden vetkuttelun jälkeen olen vihdoin varannut ajan tarkastukseen. Hieman jännittyneenä menen tapaamaan uutta omalääkäriäni. Hän aloittaa käynnin perinpohjaisella haastattelulla. Hän haluaa tietää kuka olen, mitä teen ja miten voin. Hän pyörittelee päätään, kun käy ilmi, että en ole koskaan käynyt ihosyöpätarkastuksessa ja mammografiastakin on kulunut jo vuosia. En kehtaa kertoa, että Suomessa ei monikaan ikäiseni nainen ole vielä koskaan käynyt kyseisissä tutkimuksissa. Selitän hänelle, että meillä Suomessa mennään lääkäriin sitten vasta, kun on jo oireita. Kuulostan omissa korvissanikin oppilaalta, jolta on jäänyt läksyt tekemättä.

Seuraavalla viikolla on lasten vuositarkastusten vuoro. Tyttäreni menee jo yksin tapaamaan lääkäriä ja jään istumaan odotushuoneeseen. Tarkastuksen päätteeksi lääkäri hakee minut paikalle. Hän näyttää vakavalta. Tyttäreni tuijottelee lattiaan. Säikähdän, että jotain huolestuttavaa on löytynyt. Lääkäri huokaa syvään ja katsoo minua syyttävästi.

- Kuulin, että tyttäresi ei ole ollut kahteen vuoteen hammaslääkärillä.

Punastun ja yritän sopertaa jotain selityksiä. Melkein kuulen jo lastensuojelun viranomaisten kantojen kopinan. Hampaiden hoidon laiminlyönti on varmasti pahinta mitä äiti voi Amerikassa lapselleen tehdä. En viitsi sanoa, että kaksi vuotta on ihan normaali tarkastusväli kotikaupungissani Suomessa. Katuvana lupaan hoitaa asian ensitilassa.

Kotona selvitän kuka lähialuueeme hammaslääkäreistä kuuluu vakuutuksemme piiriin ja on saanut hyvää asiakaspalautetta. Onneksi löydän sopivan helposti ja saan varattua ajat kaikille lapsillemme seuraavalle viikolle. Puhelinkeskustelun päätteeksi hoitaja kysyy, varataanko minullekin aika. Huokaan helpotuksesta, sillä omista hampaistani saan ainakin puhtaat paperit. Kerron, että olen käynyt hammaslääkärissä Suomessa vasta viime kesänä. Langan päässä on hetken hiljaisuus.

- Hyvä rouva, me täällä Amerikassa kyllä puhdistamme ja tarkistamme hampaamme kuuden kuukauden välein.

3 kommenttia:

  1. Tää on niin totta! Ja jos tunnustat, että et käytä hammaslankaa 5-vuotiaalla päivittäin saat hammaslääkärissä kummeksuvia katseita ... :-)

    Mutta kaiken kaikkiaan nyt on ikävä Cignaa ja amerikkalaista omalääkäriä. Täällä kaikki on niin kasvotonta ja kukaan ei todellakaan välitä vaikka et kävisi hammaslääkärissä, mammografiassa, gyniksellä tai missään muussakaan tarkastuksessa koskaan!

    VastaaPoista
  2. Mulla on päinvastainen kokemus Briteistä. Yritin päästä ns. vuositarkastuksiin, koska olin Suomessakin käynyt joka vuosi. Omalääkärini totesi, että niin, teillä Suomessahan on hyvä terveydenhuolto. En päässyt. Englannissa kuulemma mennään vasta, kun on oireita ;)

    VastaaPoista
  3. Eri maissa on tosiaan eroja! Täällä tykkään kyllä todella tästä omalääkärisysteemistä. Sopii mulle hyvin, että joku vähän tönii :-)

    VastaaPoista