tiistai 17. huhtikuuta 2012

Parasta mitä rahalla saa

Olen aina ollut huono säästämään. Lapsena viikkorahat katosivat samantien R-kioskille tai lähikauppaan. Vähän myöhemmin käytin kaiken mahdollisen ylimääräisen matkusteluun. Opintolainalla lähdin hiihtomatkalle Itävaltaan ja äidiltä saaduilla talvivaaterahoilla ostin halpalennon Thaimaaseen. Kotiin palatessa sitten lämmittelin matkakuvien äärellä, tingin arjen menoista ja paiskoin urakalla töitä. Ja oikeastaan mikään ei ole muuttunut.

Paitsi ehkä se, että nyt matkapäätöksiä tekee kaksi heinäsirkkaa ja matkalle lädetään vähän isommalla porukalla. Päätökset tehdään edelleen tunteella ja jälkikäteen sitten välillä omatunto kolkuttaa, ihan niin kuin silloin lapsena.

Siksi ilahduin, kun muutama viikko sitten luin hyvän ystäväni Facebook-päivityksen. Hän oli ollut lomamatkalla perheensä kanssa ja kuvista päätelleen heillä oli ollut hauskaa yhdessä.
- Perhematkailuun sijoittaminen on parasta mitä voimme juuri nyt tehdä, teini-ikäisten äiti sanoi viisaasti.

Ja niinhän se on. Perheen kanssa matkustamista pitäisikin ajatella pitkäaikaisena sijoituksena. Yhdessä vietetty aika ja yhteiset muistot tuottavat yhteenkuuluvuutta, jonka arvo ei heikkene. Erityisen tärkeältä yhdessäolo tuntuu juuri nyt, kun perheemme vanhimmat lapset ovat jo kohta itsenäistymisen kynnyksellä. Matkakokemukset eivät lujita vain lasten ja meidän vanhempien, vaan myös sisarusten välisiä suhteita.

Alla kuvia viimeisimmästä sijoituskohteestamme: kotimaan matkailua Amerikassa.

Las Vegas oli kummaakin kummempi kaupunki

Road trip, tien päällä yli 1300 km



Grand Canyon oli unohtumaton elämys



Punaisten kallioiden Sedona on ehkä Amerikan kaunein paikka


Kaktusranskalaiset ovat muuten superhyviä!

5 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä! Hyvä sijoitus!

    Upea reissu teillä ollut, olisipa kiva lähteä noille nurkille uudestaan!

    VastaaPoista
  2. Kävin Grand Canyonilla vuonna 1991, eli siitä on aikaa. Mutta hienot muistot jäi!
    Rainer

    VastaaPoista
  3. Hyvä sijoitus! Hienoja kuvia!

    Sonja

    VastaaPoista
  4. Kiitos blogistasi. Olemme muuttamassa Philadelphian alueelle ja on ollut mielenkiintoista lukea perheesi kokemuksista asumisesta uudessa maassa. Omana huolena on tietenkin lasten sopeutuminen - meillä on kolme koululaista- uuteen tilanteeseen. Ja miten sitä itse raskii luopua omasta työstä ja jäädä kotiin... Siis ihan samoja huolenaiheita kuin sinullakin ensimmäisissä kirjoituksissa. Hyviä jatkoja teille!

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea uuteen elämään Philadelphiassa. Vaikka ulkomaille muuttoon liittyy ylä- ja alamäkiä, niin kyllä se kuitenkin on aina hieno kokemus. Ehkä saamme myöhemmin lukea sinun kokemuksistasi :-) Laura

    VastaaPoista