maanantai 18. kesäkuuta 2012

Keitä ne ovat ne sankarit?

Olen ollut viime aikoina huono blogin kirjoittaja. Myönnän ja pyydän anteeksi. Kevät on ollut aikamoista kiitolaukkaa. Olen ollut välillä jopa crazy busy, niin kuin amerikkalaiset leidit täällä sanovat. Oman lisänsä kevään ruuhkakuukausiin ovat tuoneet tietysti kaikki ihanat koulun tapahtumat.

Yksi näistä ikimuistoisista on poikani luokan esitys, jossa lapset esittävät Amerikan historian sankareita. Tilaisuuteen on valmistauduttu huolella. Oppilaat ovat itse kirjoittaneet henkilöiden elämänkerrat ja pukeutuneet ajan hengen mukaisiin asuihin.

Myös poikani opetellut ulkoa kirjoittamansa tekstin. Hän seisoo luokan edessä peruukki päässään valmiina esittämään Thomas Jeffersonia, amerikan itsenäisyysjulistuksen kirjoittajaa ja maan kolmatta presidenttiä. Jännitän hieman hänen puolestaan, mutta esitys menee hienosti.

Kotimatkalla mietimme mieheni kanssa keitä suomalaisia sankareita haluaisimme esittää. Hassua, mutta sankarit, jotkat ensimmäisenä tulevat meille mieleen, ovat lähinnä urheilijoita tai kirjallisuuden hahmoja. 

Amerikassa sankaruus on edelleenkin tärkeä yhteiskuntaa yhteen punova voima. Sen avulla monista kulttuureista ja maista tulevalle kansalle opetetaan yhteistä arvopohjaa, joka kannustaa yrittämään ja tekemään oikein. Suurista sankariteoista luetaan koulussa ja arjen sankareista kerrotaan viikottain uutisissa.  Sankaritarinoista löytyy johdonmukainen juoni. Amerikkalainen sankaruus on rohkeutta, toisten edun asettamista oman edun edelle, peräänantamattomuutta ja vaikeuksien voittamista.

Aihe jää vaivaamaan mieltäni. Kotona kysyn tyttäriltäni, onko Amerikassa sankaruus tärkeämpää kuin Suomessa. Vastaus tulee empimättä: Täällä ainakin sankaruudesta palkitaan enemmän. Ja se on totta. Amerikkalaiset haluavat antaa kunnnian ja kiitoksen sille, joka sen ansaitsee. He eivät pelkää muiden kateutta eivätkä sitä, että muille tulee paha mieli. He haluavat sankarinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti