Lököttelen sohvalla rennossa lauantai-illan vietossa. Katsomme videolta juuri sellaista perheholmöilyä, joka naurattaa erityisesti yhdeksänvuotiasta poikaamme. Elokuva sopii hyvin myös meille vanhemmille, jotka toivumme paikallisen Suomi-säätiön vuosijuhlista. Ulkona ujeltaa tuuli ja sade piskaa ikkunoihin. Sisällä on kuitenkin lämmintä ja kotoisaa.
Ilo loppuu lyhyeen, sillä yhtäkkiä tv-ruutu pimenee. Yläkerrasta kuuluu tyttärien kauhun kiljaisuja, kun myös Internet-yhteys häviää. Myrsky on katkaissut kaapeliyhteyden. Harmittelemme kesken jäänyttä elokuvaa ja uskomme, että yhteys palautuu nopeasti.
Hetken päästä kuitenkin myös valot sammuvat ja tulee täysin pimeää. Onneksi muistan, mihin olen laittanut kesäleireille hankitut otsalamput. Haen ne ja sytytän myös kynttilät. On tunnelmallista ja jännittävääkin. Istumme kynttilän valossa ja kuuntelemme ulkoa kantautuvaa myrskyn ujellusta. Levollisin mielin menemme nukkumaan ja arvelemme sähköjen palautuvan viimeistään aamuun mennessä.
Aamulla meille selviää yöllä riehuneen myrskyn rajuus. Kaatuneita puita on lukematon määrä ja ne ovat katkaisseet lähiteiden liikenteen lähes kokonaan. Sähkömme ovat edelleen poikki ja sähköyhtiön virkailija kertoo meille, että korjaaminen kestää päiviä. Pelkästään lähialueella ilman sähköä on yli 18 000 kotitaloutta. Koulut suljetaan koko kaupungissa.
Pikku hiljaa ymmärrämme, mitä sähköjen puuttumien merkitsee. Lämmin vesi loppuu, lämmitys ei toimi ja talo kylmenee nopeasti. Fiksuimmat ja nopeimmat ovat jo tyhjentäneet lähikaupoista taskulamput ja polttopuut. Meilläkin polttopuita kyllä on, mutta ne ovat tietenkin ulkona ja aivan litimärkiä.
Kaiken lisäksi mieheni äiti on tulossa Suomesta vierailulle. Manaan myrskyn ajoitusta, tämä ei ole reilua anoppia kohtaan. Hän saapuu illalla pimeään ja kylmään taloon. Anoppia naurattaa pipo ja otsalamppu päässä liikkuvat lapsemme, eikä hän missään nimessä halua lähteä hotelliin. Etsin koko perheelle lisäpeittoja ja yritän pitää takassa tulta. Huomaamme, että takkamme on tehty enemmänkin koristeeksi ja lämmittää lähinnä henkisesti. Ulkona sataa edelleen ja kosteus tunkeutuu sisään.
Maanatai-aamuna olen valmis muuttamaan koko porukan hotelliin. Sisällä on lämmintä enää alle 10 astetta. Anoppini jaksaa edelleen olla positiivinen ja valaa meihin talvisodan henkeä. Mieheni lähtee töihin lämmittelemään ja me suuntaamme lähimpään ostoskeskukseen. Kiertelemme kauppoja hartaasti, sillä paluu kylmään taloon ei innosta ketään.
Tiistaina ei enää sada ja keväinen aurinko lämmittää meitä ihanasti. Lähitie avataan jälleen liikenteelle ja olemme odottavan toiveikkaita. Näemme useita korjauspartioita sähköpylväiden kimpussa. Illalla sitten sähköt lopulta palaavat ja lämmityslaite hurahtaa päälle. Olemme niin iloisia ja anoppikin vaikuttaa helpottuneelta. Normaalit ja itsestään selvänä pitämämme asiat tuntuvat juhlalta.
Ymmärrämme, että olemme onnekkaita, sillä elämämme palautuu pian normaaliksi. Luonto näytti meille voimansa, mutta vain pienessä mittakaavassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti