Istun mieheni kanssa täpötäyteen ahdetussa autokoulun luokkahuoneessa. Paikalla on noin 30 kaiken ikäistä ja kokoista oppilasta, joilla kaikilla on yksi ja sama kiihkeä toive: saada amerikkalainen ajokortti. Edessä on ensimmäinen osa pakollisesta kahdeksan tunnin Drinking and Driving -kurssista. Kyseessä on osavaltiomme uusi ohjelma, jolla halutaan parantaa liikenneturvallisuutta.
Olen henkisesti varautunut täydelliseen tylsistymiseeen. Katson kaipaavasti ulos ikkunasta. Ulkona paistaa aurinko ja on kevään kaunein viikonloppu.
Opettajamme on keski-ikäinen mies, jolla on ryppyinen paita ja liian pitkä kravatti. Hän aloittaa kurssin ja kehottaa meitä kuuntelemaan tarkasti. Hän haluaa kertoa tärkeimmän opetuksen heti alkuun.
Liikenteessä, kuten elämässä yleensäkään, ei voi muuttaa toisten käyttäytymistä. Voi muuttaa vain omaansa, hän aloittaa ja kehottaa meitä noudattamaan kolmen kohdan sääntöä. Hän vakuuttaa, että sen avulla elämämme laatu parantuu huomattavasti. Sääntö numero yksi: rakastakaa muita ihmisiä. Sääntö numero kaksi: huolehtikaa muista ihmisistä. Ja sääntö numero kolme: tehkää hyviä asioita niillekin, jotka eivät sitä ansaitse. Alatte voida heti paremmin ja saatte rauhan, hän julistaa.
Tuijotan opettajaamme hölmistyneenä ja vaihdan epäuskoisia katseita eturivissä istuvan mieheni kanssa. Tämä ei taidakaan olla ihan tavallista ajo-opetusta. Kurssin edetessä opettajamme vauhti vain kiihtyy. Hän alkaa muistuttaa yhä enemmän brittiläisen tv-komedia Officen omalaatuista päätähteä. Hän nauraa hersyvästi omille vitseilleen, laulaa, ilmeilee ja esittää pieniä kuvaelmia.
Kurssin edetessä kenellekään ei jää epäselväksi, että opettajamme mielestä alkoholi on myrkkyä ja se tulisi kieltää lailla. Hän kysyy meiltä haastavasti, miksi hyväsymme alkoholin myynnin emmekä tee mitään. Emmekö ymmärrä, että ihmiset juovat rakkauden puutteeseen. Edessäni istuva suurikokoinen punakka mies säestää saarnaa rytmikkäästi kannustavilla huudahduksilla.
En enää tiedä, olenko stand up -teatteriesityksessä vai uskonnollisessa herätyskokouksessa. Näen kuinka mieheni hartiat hytkyvät eturivissä. Puren huultani, etten nauraisi ääneen. Ymmärrän, että se olisi paha virhe, sillä kyseessä on kuoleman vakava asia.
Ja sitä se itse asiassa onkin, sillä alkoholi on yksi vakavimmista liikenneonnettomuuksien aiheuttajista Yhdysvalloissa ja erityisen hälyttäviä ovat koko ajan nousussa olevat nuorten liikennekuolleisuusluvut. Tilannetta ei myöskään paranna koko kansan huoleton suhtautuminen humalassa ajamiseen.
Tilanteen vakavuutta todistavat myös traagiset videot, joita katsomme. Onnettomuuksien uhreista ja heidän omaisistaan kertovien tarinoiden on tarkoitus järkyttää ja sen ne tekevätkin. Opettajamme kehottaa meitä itkemään. Kuinka surullista tämä on, hän kysyy ja alkaa itse itkemään. Kyyneleet valuvat pitkin hänen pyöreitä poskiaan. Katson häntä ihmetyksen vallassa, enkä enää tiedä mitä ajatella. Myös vieressäni istuva britti pyörittelee päätään.
Kurssi päättyy kolmen kohdan säännön kertaamiseen. Lausumme säännöt vielä yhdessä ääneen. Lähtiessämme luokasta opettajamme kertoo meille vielä, että voimme ottaa häneen aina yhteyttä missä elämän asiassa tahansa. Kerran opettajanne, aina opettajanne, tämä uskomaton persoona muistuttaa.
Astumme autokoulun ovesta ulos aurinkoon. Nauramme ja puhumme mieheni kanssa yhteen ääneen. Uskomaton yhden miehen show! Olemme samaa mieltä siitä, että tylsäää ei ainakaan ollut.
Autossa hiljenemme kumpikin. Koomisista piirteistä huolimatta kurssi on antanut ajattelun aihetta.
Saisitko mitenkään videoitua seuraavaa tuntia :D ?
VastaaPoista