Mikä meitä liikuttaa?

Olen vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni ja liittynyt jälleen kuntoilevien ihmisten joukkoon. Olen hankkinut jäsenyyden paikallisesta kuntosalista.

Paikka vaikuttaa siistiltä ja työntekijät ystävällisiltä. Sali ei oikeastaan paljoa eroa vanhan kotipaikkani salista. Olen jopa hieman pettynyt siitä, että juoksumatoilla hölkyttelevät ihmiset näyttävät ihan tavallisilta virttyneissä t-paidoissaan. Jotenkin kuvittelin törmääväni ruskettuneisiin ja trimmattuihin amerikkalaisiin. Sellaisiin kuin kuntoilulaitteita myyvät miehet ja naiset ovat TV:n ostoskanavalla.

Olen valinnut salin sillä perusteella, että siellä on pilatestunti.
Ensimmäisellä tunnilla yllätyn iloisesti. Tunti on kunnon klassista pilatesta ja opettaja vaikuttaa hyvältä. Liikkeet ovat samoja kuin Suomessa ja tutut liikeradat löytyvät nopeasti. Sisään- ja uloshengityksen tahdissa vahvistamme syviä vatsalihaksiamme. Kuten kotonakin, osallistujia on kaikista ikäryhmistä.

Nopeasti huomaan, että lihakseni ovat ilmeisesti jääneet Suomeen. Kolmessa kuukaudessa lihasvoima on huvennut olemattomiin ja jalkani tutisevat kuin vanhuksella. Siitä huolimatta liikkuminen tuntuu mahtavalta. Makaamme selällämme ja venytämme jalkoja kohti kattoa. Opettaja pyytää meitä tarkastamaan peilistä asentomme. Näen, että vain minun varpaani ovat ilmassa, kun muut ojentelevat käsiiään. Hups, olen ilmeisesti ymmärtänyt ohjeet pikkuisen eri tavalla.

Lopputunnin vilkuilen muita silmäkulmastani. Englanninkielinen pilates-sanastoni ei taida olla ihan hallussa. Opettaja tulee viereeni neuvomaan. Ystävällistä, vaikkakaan en ymmäräkään puoliakaan. Hymyilen ja nyökyttelen kuitenkin kuuliaisesti.

Tunti päättyy ja seuraan muita naisia pukuhuoneeseen. Olen saanut suomalaisilta ystäviltäni opastusta amerikkalaiseen peseytymiskulttuuriin, mutta silti tarkkailen hetken tilannetta sivusta. Koska alastomuus on tabu, liikutaan pukuhuoneessa pyyhe ympärillä. Yksityisyyden varmistamiseksi myös suihkukaapeissa on ovet. Näyttää kuitenkin siltä, että suhtautuminen on hyvin yksilökohtaista. Toiset naiset ovat tarkempia ja toiset eivät niinkään välitä. En siis ota paineita.

Kuntosalin valintaan vaikutti pilateksen lisäksi toinenkin asia, joka melkeimpä vauhditti liittymistäni eniten. Salilla nimittäin on kauan kaipaamani ja haaveilemani SAUNA. Saunassa ei ole muita ja istun lauteilla lähes hartauden vallitessa, pyyhe ympärillä tietenkin. Mitä siitä, että lämpöä ei ole kuin 70 astetta ja mitä siitä, että vettä ei heitetä kiukaalle. Sauna on kuitenkin sauna ja se tuoksuu ja tuntuu lähes oikealta. Ja jos vähän pinnistän, voin melkein kuvitella olevani kotona, Suomessa.