Paremman elämän toivossa

Olemme odottaneet sosiaaliturvatunnuksiamme jo toista viikkoa. Odottavan aika on pitkä, sillä ilman numeroita emme saa vakuutuksia, emme ostaa autoa tai edes palkkaa ei makseta.

Rohkaisen mieleni ja päätän soittaa asiaamme hoitavalle viranomaiselle. Ehkä he voivat kertoa väliaikatietoja. Virkailija, joka vastaa puhelimeen, ei pidä työstään. Hän on epäkohtelias, eikä halua auttaa. Yritän sinnikkäästi jatkaa, mutta hän lyö luurin korvaani. Mahtavaa palvelua!

Kiukustuneena menen alakertaan valittamaan saamastani epäoikeudenmukaisesta kohtelusta maalarillemme, joka viimeistelee juuri olohuoneemme seiniä. Kysyn häneltä, ovatko nämä virkailijat aina yhtä tylyjä. Maalarimme mukaan epäystävällisyys on heidän tavaramerkkinsä. Hänen mielestään olen kuitenkin onnellisemmassa asemassa, kun tulen Euroopasta. Muualta tuleville maahantuloprosessit ovat vielä vaikeampia. Hänen mielestään se on oikeastaan aika älytöntä, sillä vierastyövoima kannattelee tällä hetkellä pitkälti Yhdysvaltojen taloutta.

Maalarillamme on oma maalausyritys, jolla hän työllistää itsensä lisäksi kaksi veljeään ja sisarensa miehen. Hän on tullut perheineen Mexicosta Yhdysvaltoihin 1990-luvulla. Alku oli ollut todella hankalaa, sillä kukaan heistä ei puhunut lainkaan englantia. Amerikkalaisten suhtautumisessa olisi ollut myös parantamisen varaa.

Nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja koko suku on koolla. Täällä asuvat niin sisaret kuin vanhemmatkin. Maalarimme veljineen haaveilee kuitenkin paluusta Mexicoon. Sydän on kotimaassa ja tulevaisuudessa he haluaisivat perustaa farmin, jollaisella ovat kasvaneet. Puhumme siitä jatkuvasti kotona, hän naurahtaa.

Maalarimme on tullut Amerikkaan paremman elämän toivossa. Hän haluaa vaurastua, jotta voi kotimaassaan tarjota perheelleen paremmat lähtökohdat. Paluu ei tule kuitenkaan olemaan perhekeskeiselle mexicolaiselle helppo, sillä lapset ovat jo amerikkalaistuneet. He ovat kasvaneet Yhdysvalloissa, eivätkä halua muuttaa takaisin. He edes pidä mexicolaisesta ruuasta, maalarimme toteaa.

Yhdysvallat ovat täynnä näitä tarinoita. Erilaisia syitä jättää kotimaa ja kaikki tuttu ja turvallinen. Meille suomalaisille lähdön syy harvemmin juontaa juurensa suoraan taloudellisista lähtökohdista. Elintason nostamisen sijasta haaveilemme henkisen pääoman kasvattamisesta. Haluamme uusia kokemuksia ja oppia toisesta kulttuurista, vieraasta kielestä, ihmisistä ja kansainvälisyydestä.

Toisaalta kuitenkin, ehkä näitä taitoja juuri tarvitaan tulevaisuudessa enemmän kuin ennen. Ehkä sittenkin lähtömme syyt ovat perimmiltään samat: haluamme tarjota perheellemme paremmat lähtökohdat selviytyä elämässä.